Parasta Porista?

Pori on tunnettu musiikkikaupunki – hyvässä ja pahassa. Siksipä minultakin aina toisinaan tiedustellaan parasta porilaista bändiä. Yleensä kysyjä saa kuulla tutun luettelon arvostettua marginaalimusiikkia Magyar Possesta ja Circlestä alkaen. Sen toistelu alkaa käydä vähän tylsäksi. Ensi kerralla voisinkin räväyttää, ja nimetä parhaaksi porilaisyhtyeeksi Bluesbonen.

Ei ole ihan tavallista, että nuoret ja lahjakkaat muusikot alkavat soittaa ikivanhaa bluesrockia ilman mitään kikkailua. Bluesbone on kuitenkin tämän tien valinnut ja myös pysynyt sillä jo kahden levyn verran. Biisit ovat perinteistäkin perinteisempää kauraa, mutta ammattimainen ote ja sopiva itseironia erottuvat edukseen. Erityisesti bändi toimii keikoilla, joilla kuullaan omien biisien lisäksi paljon covereita esimerkiksi Stevie Ray Vaughanilta ja Robben Fordilta. Trion timmi yhteissoitto vie helposti blues-ummikotkin mennessään ja saa tanssilattian täyttymään.

Näytteeksi valitsemani biisi, The Grill is Gone, on osoitus poikien kyvystä nauraa bluesin kliseille, mutta myös rakkaudesta genreä kohtaan. Jämäkkä, vapaasti hengittävä groove jättää tilaa laulaja-kitaristi Mikko Laakson tulkinnalle. Ääni voisi ehkä olla mustempi, mutta eläytymisellä pystyy paikkaamaan paljon. Katsokaa vaikka kaverin sooloilmeitä.