Scandinavian Music Group – Huutelen pimeään
SMG:n hilpeimpiä ralleja. Tämä kappale täytyy ehdottomasti yhyttää livenä. Vasta silloin pääsee todella nauttimaan leikkisästä kupukompista ja herkullisista bassofilleistä. Kyllähän nämä Kaspianmeren-terveiset jonkinlaista kaukokaipuutakin synnyttävät.
Jos keikkaa ei ole tiedossa lähiaikoina, niin vielä on aikaa tunnustella Ilosaaren meininkiä. Kohdasta 11:20 lähtee.
Osmo Ikonen – Diary
Tuomon serkku kuulostaa levyllä luvattoman pliisulta, mutta biisit noudattavat popin parhaita hittikaavoja. Niillä ei yleensä mennä metsään. Diary on sopivasti soulahtavaa biitsi- ja ajelumusaa, jonka kesäisyyttä sanoituksen teiniromantiikka ei ainakaan heikennä.
Raphael Saadiq – 100 Yard Dash
Saadiqilta voisi valita listalle lähes minkä biisin tahansa, mutta ehkä 100 Yard Dash on jäänyt tiukimmin pääkoppaan. Kun mukana on yksikin näin hyvä riffi, ei kappaleen tarvitse enää erityisesti mennä mihinkään.
Anna Puu – C’est la vie
Anna Puun debyytti on epäilemättä paras Idols-levy tähän mennessä. Singlelohkaisu C’est la vie on soinut radiossa jatkuvasti, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut vaihtaa kanavaa kesken kaiken. Konstailematon soundi, yksinkertaisen nerokas intro, Annan duffymainen nasaali, samastuttava sanoitus... Tässä kesähitissä on kaikki kohdallaan.
Haloo Helsinki! – Mun sydän sanoo niin
Minulla on muutamia hyvin valonarkoja musiikkimieltymyksiä. Eräs näistä epäsovinnaisista ihastuksistani on pop-punk. Ymmärrätte varmaan, että kun Suomesta ponnistaa ehta Paramore-kopio, niin on sitä nyt vähän diggailtava. Mun sydän sanoo niin on loppujen lopuksi aika tavanomainen voimasointurypistys, mutta hei, se on sentään kesäkumibiisi!
Leroy Hutson – Lucky Fellow
Tämä soul-helmi on ikuinen kesäbiisi. Sen aurinkoisuus on täysin lyömätöntä. Sukeltakaa lämpimään grooveen, mutta varokaa kutevia henkilöitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti