Uuden alun kunniaksi... progea!

Tämän blogin joululoma on venynyt jo luvattoman pitkäksi, mutta nyt se vihdoin katkeaa. Siviilielämän kiireet ja viime aikojen vähäinen musiikinkuunteluni eivät riitä syyksi siihen, etten jaksa uhrata viittä minuuttia päivästä hauskan videon postaamiseen. Jatkossa taas paremmin!

Voisin myös sanoa, että en ole ehtinyt kirjoitella, koska piti ensin kuunnella Grass for Bladesin soolot loppuun. Nostan jälleen hattua, jos jotakuta lukijoista oikeasti kiinnostaa katsoa oheinen video kokonaan. Minulle tämä biisi kolahti jo lukioiässä, jolloin musiikkimakuni noudatti karkeasti ottaen periaatetta: "mitä enemmän sooloja, sitä ansiokkaampaa". En ole täysin päässyt ajattelutavasta irti vieläkään.

Grass for Bladesissahan on hauskaa se, että biisi oli alunperin pariminuuttinen tunnelmapala Jim Pembroken ensimmäisellä soololevyllä. Wigwamin ohjelmistossa kappaleen kylkeen lätkäistiin sitten reilusti sooloaikaa. Hieno sävellys on kuitenkin kyseessä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tärppinä huomautan tällä kertaa kosketinsoolosta. Sorminäppäryysesitys selventää, mitä Pedro Hietanen teki ennen kuin alkoi viihtyä kissapuvussa. Ja Rekku Rechardt komppaa kitaralla niin maukkaasti, ettei ole tosikaan!