Nostalgiapeikko iskee jälleen

Heti Musen keikkaa seuraavana päivänä törmäsin yllätyksekseni yhteen koko syksyn riemastuttavimmista bändituttavuuksista. Menin parin vanhan kaverin kanssa katsastamaan Zero Ninea Virgin Oiliin, ja vaikka pohjoisen hard rock -papat veivasivatkin todella viriilisti, sykähdytti lämppärinä esiintynyt hevipumppu MoonMadness vielä astetta enemmän. Sydäntä lämmitti alusta asti porukan retroileva meininki, taitava soitanta ja loistavat power metal -sävellykset.

Lopullisesti minut herätti kuitenkin ohessakin kuultava biisi Ain't No Angel. Intron pärähdettyä käyntiin ajattelin, että jumankauta, onko Jon Lord palannut eläkepäiviltä. Näin autenttista Deep Purple -riffiä nimittäin harvoin kuulee. Niin simppeliä, mutta perkeleen tarttuvaa. Urkujen ja kitaran yhteispeli toimii koko biisin ajan saumattomasti, ja onhan kepittäjälläkin aika lailla Ritchie Blackmoren elkeitä. Säkeistön hölmöt synasoundit ovat nolo mutta anteeksiannettava tyylirikko. Ah, tätä kuunnellessa tulevat taas ne nuoruuden huolettomat hevipäivät mieleen.