Lajiopas, osa 2

Katsaus musadiggarien lajikirjoon jatkuu marginaalisemmilla ryhmillä. Luvassa siis lisää ankaraa stereotypioiden rakentamista.

Taiderokkari

Taiderokkarit ovat varsin vaikeasti määriteltävä ryhmä erilaisia oman tiensä kulkijoita. Heille tärkeintä on jatkuva uuden luominen ja kokeilu. He käyttävät genreissään post-etuliitettä, kavahtavat valtavirtaa ja tekevät musiikkia, joka kuulostaa tavallisen ihmisen korvaan usein pitkästyttävältä ja ahdistavan minimalistiselta.

Ydinosaaminen: Kaikenlainen suhina ja kolina, jota kaupallisuus ei ole vielä tahrannut.
Muut osaamisalueet: Voivat hyväksyä etäisiksi vaikuttimikseen esim. metallia, jazzia ja poppia, mutta eivät luo näihin genreihin liian voimakkaita tunnesiteitä.
Inhokit: Liian kaupallinen, liian suosittu ja liiaksi soittotaitoa korostava musiikki

Punkkari

Punkkari arvostaa musiikissa rämäpäistä asennetta ja aitoutta. Yleensä kovin kama löytyy rähjäisiltä klubeilta ja vanhoilta c-kaseteilta. Punkkareita ei valtavirta kiinnosta, mutta heilläkin on oma konsensuksensa siitä, mitä bändejä on pidettävä arvossa. Alalajeja löytyy tästäkin joukosta, mutta hc- ja ska-punkkarit saavat sopia niistä rauhassa keskenään.

Ydinosaaminen: 70-luvulla pinnalle nousseet ensimmäiset punk-yhtyeet ja niiden perilliset. Ramones, Sex Pistols, Social Distortion, Clash ja mitä niitä nyt oli...
Muut osaamisalueet: Osa punkkareista on hyvin lähellä valtavirtapoppareita, ja voi arvostaa joitakin pinnalla olevia ei-punk -yhtyeitä. Myös rockabilly tai sen sellainen saattaa upota.
Inhokit: Kaikki juntilta ja liian suositulta haiskahtava. Myös liika soittotaito on yleensä suuri turnoff.

Jazzari

Tällä kertaa tarkoitan jazzarilla yleisesti rytmimusiikin ystäviä. Heille ehdoton ykkösjuttu on USA:n etelävaltioissa muotonsa saanut ”musta” musiikki. Näitäkin yksilöitä on moneen junaan; osa suosii soulia, funkia ja lattaria. Itse jatsikin haarautuu vielä mm. swingiin, boppiin, avantgardeen, fuusioon ja nu-jazziin. Useimmat jazzarit pystyvät kuitenkin kuuntelemaan vaivatta kaikkia variaatioita. Jazz nauttii muusikkomusan mainetta, eikä ehkä aivan syyttä. Soul on astetta populaarimpaa.

Ydinosaaminen: Bluesista versonnut rytmimusiikki sekä Latinalaisen Amerikan musiikki.
Muut osaamisalueet: Rap, hiphop ja afrikkalainen musiikki. Myös popin tuntemus usein hyvää johtuen soulin ja popin vahvasta vuorovaikutuksesta. Konesoundit raivanneet tilaa nu-jazzin puolella.
Inhokit: Sama junttimusiikki kuin useimmilla muillakin musiikinharrastajilla. Listapop ja metalli vaikeita sulattaa. Myös tylsän kuuloinen indie ja taiderock saattaa jäädä väliin.

Hiphoppari

Hiphop rynni viimeistään 90-luvulla massamarkkinoille, mutta on silti säilyttänyt alakulttuuristatuksensa. Yhteiskunnallisesti valveutuneet räppärit yrittävät pitää turvallista hajurakoa MTV-veljiinsä, vaikka musiikilliset alkujuuret ovatkin samat. Hiphopparit arvostavat tiukkaa verbaliikkaa, oli taustalla sitten konebiitti tai elävä orkesteri.

Ydinosaaminen: Hiphop, rap yms.
Muut osaamisalueet: Soul, funk ja jazz, koska hiphop pohjautuu niihin. Vanhoista soulbiiseistä pitää myös osata kaivaa hyviä sampleja. Jonkinlainen poppikin saattaa käydä päinsä.
Inhokit: Ainakin listapaskaan ja metalliin kannattaa suhtautua kriittisesti, mikäli tahtoo säilyttää uskottavuutensa.

Klasari

Klassisen musiikin kuuntelijat liihottelevat jossakin tavallisten musiikillisten kiistojen yläpuolella. Heillä on aivan omat lehdet ja keskustelut. Näitä korkeakulturelleja kiinnostavat vain Shostakovitshin sinfoniat, Beethovenin sonaatit ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlat. Populaarimusiikki on heille yhtä tärkeää kuin sarjakuvat kotimaisen kirjallisuuden professorille.

Ydinosaaminen: Länsimainen taidemusiikki, klassinen ja moderni.
Muut osaamisalueet: Kunnon klasari ei välttämättä tarvitse muita musiikkigenrejä. Jotkut saattavat kuunnella jazzia, poppia tai maailmanmusiikkia.
Inhokit: Kaikki rahvaanomainen, musiikin rappiota edustava.

Rannalle jäivät vielä ainakin konemusiikki-ihmiset, rockabillyt ja iskelmänkuuntelijat, mutta eiköhän tässä ole yleistetty jo aivan tarpeeksi. Tärkeänä havaintona luontokatsauksessa nousee esiin se, että lajien sekoittuminen on mennyt paikoin hyvinkin pitkälle. Luontaisia vihollisia on vaikea löytää varsinkaan pienten ryhmien väliltä. Suurimmat vihollisuudet syntyvät ”todellisten” musiikinharrastajien tuntemasta listapaskakammosta sekä jaosta metalliin ja muuhun musiikkiin. Kehitys vaikuttaa kuitenkin lupaavalta. Ehkä joskus vielä koittaa aika, jolloin kuka tahansa voi kuunnella mitä tahansa.