Musiikinharrastajien lajiopas

Edellinen entryni sai minut pohtimaan hieman lisää kysymystä, mitä kenenkin kuuluu tietää musiikista. Kulttuuriset ja maantieteelliset rajoitukset ovat vielä jossain määrin luonnollisia, ja koskevat yhtä lailla kaikkia ihmisiä. Jokaisen henkilökohtainen soundtrack on sekoitus kansainvälistä ja paikallista musiikkia, sekä niiden välimuotoja. Sen sijaan eri musiikkigenrejen väliin piirretyt rajat ovat mielivaltaisempia ja usein myös vaikeampia ylittää.

Aiheesta innostuneena luonnostelen seuraavaksi muutamia musiikinkuuntelijan prototyyppejä. Jaottelun tarkoitus on lähinnä herättää ajatuksia. Vaikka se omasta mielestäni onkin hyvin todellisuuspohjainen, on eri ryhmien välillä niin paljon päällekkäisyyttä ja liikettä, että se kannattaa suosiolla ottaa pelkkänä teoriana.

Yksinkertaisimmillaan ihmiset jakutuvat niihin, jotka harrastavat musiikkia ja niihin jotka eivät. Harrastajien tyypittelyssä kyse onkin sitten vain siitä, kuinka monta eri kategoriaa jaksaa keksiä. Itse olen löytävinäni harrastajista kaksi suurta ryhmää ja joitakin merkittäviä pienempiä. Popin ja metallin syvä vastakohtaisuus näkyy paitsi katukuvassa myös siinä, että lähes jokaisessa musiikkimediassa on erikseen metallitoimittajat ja muut toimittajat. Nyt sitten uusinnan itse tätä vastakkainasettelua, mutta mitäs tilasitte!

Satunnainen musiikinkuuntelija

Ylivoimainen enemmistö ihmisistä on satunnaisia musiikinkuuntelijoita. He eivät juurikaan osta levyjä, etsi tietoisesti uutta musiikkia tai seuraa musiikkilehdistöä. He kuulevat musiikkinsa suurilta radiokanavilta, televisiosta ja muualta ympäristöstä. Satunnaisissa musiikinkuuntelijoissa piilee valtava potentiaalinen ostovoima, ja tämän vuoksi suuret levy-yhtiöt pyrkivät myymään tuotteitaan ensisijaisesti heille. Monet innostuvatkin toisinaan ostamaan hyvin esille tuotujen artistien levyjä tai liput Bruce Springsteenin keikalle.

Ydinosaaminen: Radiosoittoa saava pop ja rock, nykyään myös tärkeimmät metalliartistit.
Muut osaamisalueet: Riippuen ihmisestä, voi olla lähes mitä vain. Klubeilla viihtyville tanssi- ja konemusiikki, 70-luvulla eläneille progressiivinen rock, porilaisille jazz jne.
Inhokit: Riippuu myöskin täysin ihmisestä. Satunnaiset musiikinkuuntelijat eivät ole erityisen luokkatietoisia, joten heille ei ole muodostunut suurta yhteistä vihollista.

Trenditietoinen pop-yksilö

Nykyään on entistä vaikeampi löytää todellisista musiikinharrastajista minkäänlaista valtavirtasuuntausta. Uskaltaisin kuitenkin väittää sellaisen olevan olemassa, joskin erittäin suurpiirteisenä. Valtavirralle on aina tyypillistä musiikkimedian ja trendien tarkka seuraaminen. Se ostaa paljon levyjä ja sen suosimat bändit esiintyvät kesän suurimmilla festareilla. Nykyään nämä musiikin suurkuluttajat tahtovat korostaa valinnoillaan omaa persoonallisuuttaan ja vaativat kuuntelemiltaan artisteilta uusia ideoita ja omaleimaista tyyliä. Trenditietoiset kuuntelevat varsin laaja-alaisesti esimerkiksi indietä ja elektroa, mutta kaiken toiminnan ohjenuorana on popin suuri kaanon, joka kulkee Beatlesista ja Bob Dylanista Smithsin kautta Oasikseen ja Radioheadiin.

Ydinosaaminen: 60-luvun kitarapopista ja singer/songwriter-perinteestä ponnistava popmusiikki lukemattomine variaatioineen.
Muut osaamisalueet: Ensisijaisesti punk, konemusiikki sekä jazzin ja soulin keskeisimmät tuotokset. Yksilöstä riippuen myös listapop, raskaampi rock, ehkä jopa metalli.
Inhokit: Usein metalli, suomirock, listapop varauksin, sekä tietenkin iskelmä. Yleisemmin ottaen kaikenlainen junttileiman saanut musiikki.

Metallipää

Kuten kaikki tietävät, Suomi on hevin kultamaa. Metallistit ovat ylivoimaisesti näkyvin alakulttuuri ja toinen suurista musiikinkuuntelijoiden lajiryhmistä. Myös tämä ryhmä jakautuu lukemattomiin alakategorioihin. Moni on varmasti kuullut joskus pitkätukkien väittelevän kiivaasti blackista, deathista, doomista, folkista ja muista metalleista. Tästä huolimatta hevikansan voi huoletta niputtaa samaan kategoriaan. Tuskassa tavataan!

Ydinosaaminen: Metallimusiikki kaikissa muodoissaan.
Muut osaamisalueet: Hevareille sallittua musiikkia ovat ennen kaikkea vanhempi rock, proge ja rockabillyn johdannaiset. Vakuuttavilla perusteluilla jokin muukin saattaa mennä läpi.
Inhokit: Luontaisia vihollisia listapop ja iskelmä. Myös kaikenlainen hempeilevä indie ja häröilevä jazz. Konemusiikkikaan ei oikein nappaa.

Seuraavassa entryssä otan käsittelyyn pienemmät, mutta merkittävät musiikinkuuntelijaryhmät. Luvassa varmaan ainakin jazzaria, punkkaria, klasaria ynnä muuta. Pitäkäähän pöksyt jalassa.