Indie-satoa Jyllannista

Ennen kuin pääsen käsiksi syksyn uuteen musiikkiin on esiteltävä vielä pari kiinnostavaa indie-bändiä Århusista. Osuin Jyllannin pääkaupunkiin sopivasti vuotuisten festarien aikaan ja pääsin kuulemaan paikallisten yhtyeiden iltaa Ridehuset-nimisellä klubilla. Kattaus oli monipuolinen ja häkellyttävän tasokas. Seuraavat porukat iskivät erityisen kovaa.

January Jaunt on hyvin nykyaikaisen kuuloinen pop-ryhmä, joka luottaa jopa hivenen postrock-tyyliseen äänimaailmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kitarat ovat enemmän äänivallin tuottamista kuin soittamista varten ja etenkin tremolot kovassa käytössä. Komppiosasto pitää kuitenkin huolen siitä, että postrock-hörhelöön ei jäädä leijumaan liiaksi, vaan biisit puskevat koko ajan eteenpäin. Jämäkkä rytmi, kitaravalli ja eteerinen laulu ovat ihan mukavan kuuloinen yhdistelmä. Usein kakku vielä kuorrutetaan upeilla synamelodioilla. Oheinen Try on bändin helmiä, mukavan ponnekas ja erottelevasoundinen teos. On pakko ihmetellä, että näin ammattimaisella kamalla ei breikattu isommin. Nythän January Jaunt on jo valitettavasti pistämässä pillejä lopullisesti pussiin.

Siinä missä January Jaunt on/oli tiukasti kiinni uudessa pop-soundissa, vetää Striving Vines rehellisen retroilevaa kitarapoppista Franz Ferdinandin, Strokesin ja kumppaneiden hengessä. Hiton trendikästähän sekin on, mutta lähes sama olisi onnistunut jo 60-luvulla. Vines oli kokonaisuutena enemmän mieleeni helpommin lähestyttävän äänimaailman ja reippaampien biisien vuoksi. Meno oli välillä jopa häiritsevän hilpeää. Kovin omaperäisiä ideoita bändiltä ei löytynyt, mutta ei hyvä keikka aina sellaisia kaipaakaan. Striving Vinesilta on esittelyssä Too Much Wine, jonka kertsin ärsytyspotentiaali on ehkä hieman turhan korkea. Repertuaarista löytyisi monia miellyttävämpiäkin, mutta Youtube ei niitä jostain syystä tunne.

Tanskasta löytyi siis hieman yllättäen reissuni paras paikallisskene. Seuraavaa Århusin-vierailua odotellessa.