sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Terveisiä Tonavan varrelta!

Kun musadiggari lähtee useaksi viikoksi Eurooppaan, on tuliaisina pakko tuoda vähintään kassillinen omituista paikallista musiikkia. Mielellään sellaista, jota kotimaassa ei varmasti ole kuultu. Lomani aikana en ehtinyt katsastaa niin montaa keikkaa kuin olisi ehkä pitänyt, mutta yritän säilyttää kasvoni esittelemällä erään veikeän unkarilaisen kansanmusiikkiyhtyeen.

Unkarilaiset tuntuvat pitävän paitsi omasta perinnemusastaan, myös mustalais-, romanialais-, kroatialais-, serbialais- ja kreikkalaissävelistä. Todennäköisesti nämä kaikki ovat jo vuosisatojen ajan sekoittuneet toisiinsa. Ainakin suosittu Besh o droM heittää koko Kaakkois-Euroopan musiikin samaan soppaan ja sähköistää keitoksen modernilla groovella, jossa kuuluu jopa aavistus jazzia ja funkia. Saksofonit ja paimenhuilut soivat villisti mutta sopuisasti ja osaava komppiosasto takaa tanssittavuuden sekä allekirjoittaneen mielenkiinnon. Parantumattomana basisimin ystävänä minun on ylistettävä bändin selkärankaa, Attila Herriä, joka sai lopulta nimiinsä sekä kesän 2009 parhaan soolon että herkullisimman peukuttelun palkinnot. Onneksi olkoon!

Minulla oli ilo nähdä Besh o droM peräti kahdesti keikalla. Szigetin päätöspäivänä tykästyin bändin vetoon maailmanmusalavalla ja pari päivää myöhemmin osuin budapestilaiselle ulkoilmaklubille, jossa sama porukka esiintyi. Paikallinen kontaktimme vei meidät katsomaan "hyvää folk/ska-bändiä". Yllätys oli melkoinen, mutta mieluinen. Yleisö oli molemmilla keikoilla huomattavan nuorta ja huomattavan messissä, mikä kertoo ehkä jotain musiikkikulttuurien eroista.

Seuraava biisi ei mielestäni ole Besh o droMin parhaimmistoa, mutta antaa hyvän kuvan yhtyeen groovesta ja tyylien sekoittelusta. Ja kuunnelkaa ihmeessä sitä bassoa!


Täytynee ehkä lähiaikoina kirjoittaa Szigetistäkin lisää - sunnuntai oli nimittäin melkoisen hyvä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti