Iskeekö hyvä musiikki?

Tämä musiikkiblogi ei keskity kuumimpiin indiebändeihin tai eurooppalaisen konemusiikin nykyvirtauksiin. Painopiste on hyvässä musiikissa. Sen pitäisi kiinnostaa aivan jokaista.

Hyvästä musiikista ei tunnetusti vallitse yksimielisyyttä. Myönnän, että olisi hölmöä ja jopa ylimielistä laajentaa subjektiivinen näkemys väkisin universaaliksi. Tästä huolimatta tulen lähiaikoina esittelemään pahuksen hyvää musiikkia. Matkan varrella voidaan kiistellä makuasioista ja jäljittää niiden alkuperää, mutta tärkeintä on pitää mieli avoimena ja kokeilla uutta!

Omalla kohdallani hyvän musiikin kaipuu johtaa väistämättä laaja-alaisuuteen. Liihottelen tyylilajista toiseen sen mukaan, mikä milloinkin sattuu miellyttämään. Yhteen genreen jämähtäminen on pahin painajaiseni. Useimmiten näyttäydyn ehkä jazz- ja soul-harrastajana, mutta innostun yhtä lailla metallista, housesta, hiphopista ja listapopista. Ainoa vaatimukseni on, että musiikki kuulostaa hyvältä - että se groovaa.

Groove on eräs kuluneimmista musiikkiin liitettävistä käsitteistä. Samalla se on yksi epämääräisimmistä. Jotkut pyrkivät välttämään koko termin käyttöä. Minä kuitenkin puhun groovesta jatkuvasti – ujutin sen jopa tämän blogin nimeen. Groove sopii juuri monitulkintaisuutensa ansiosta selittämään sitä, miksi jokin musiikkikappale tuntuu toimivalta. Groove ei ole mitään helposti eriteltävää ja paikannettavaa. Se ei muodostu pelkästä kompista, vaan on rytmin, melodian ja harmonian yhteispeliä. Parhaimmillaan siihen kuuluu improvisaatiota ja muusikoiden keskinäistä ajatustenvaihtoa. Yleensä grooven luomiseen tarvitaan myös vahvaa oman instrumentin hallintaa.

Blogissani etsin groovea eri paikoista ja annan vinkkejä sen löytämiseen. Esitän näkemyksiäni keikoista, levyistä ja yksittäisistä biiseistä, jotka ovat itselleni ajankohtaisia. Nostan esiin unohdettuja helmiä, kiinnostavia underground-nimiä tai vaikka viikon listaykkösen. Eihän sitä koskaan tiedä etukäteen, mikä seuraavaksi kolahtaa.Toisinaan saatan tarkastella jotakin tyylisuuntaa laajemmin tai ihmetellä musiikkimaailman stereotypioita ja kirjoittamattomia sääntöjä. Samalla yritän avata käsityksiäni groovesta ja hyvästä musiikista.

Missionani ei ole käännyttää ketään omien mieltymysteni taakse, mutta tahdon silti parhaani mukaan osoittaa, että kuulemisen arvoista tavaraa löytyy joka puolelta. Usein sieltä, mistä olisi viimeiseksi tajunnut etsiä.

Ensimmäiseen entryyn on vielä pakko valita kappale, joka groovaa mahdollisimman napakasti. Tänä keväänä olen innostunut muun muassa amerikkalaisen Jason Mrazin hyväntuulisista pop-biiseistä. Jenkkilässä valtavasta nosteesta nauttiva lauluntekijä alkaa vähitellen saada nimeä Suomessakin. Hittisingle I’m Yours on päässyt jopa Radio Novan soittolistalle. Suosiota ei kannata säikähtää, sillä sympaattinen Mraz on kaukana tasapaksusta. Tuoreimman albumin avausraita Make it Mine on tästä oiva näyttö. Kuunnelkaa kappaleen maukkaita breikkejä, puhallinstemmoja ja hi-hatin avauksia. Groove syntyy pienistä valinnoista, ja kun niillä pohjustetaan tarttuvaa sävellystä, on onnistuminen taattu.

Crazy Man's Ju-Ju PART NINE (Make It Mine UK Version)