perjantai 26. kesäkuuta 2009

Tribuuttini popin kuninkaalle

Tunne on tänään maailmanlaajuinen. Blogit ja keskustelufoorumit täyttyvät muistokirjoituksista. Kaikki ylisanat, joita Michael Jacksoniin voidaan liittää, tullaan luultavasti kuluttamaan puhki. Suurena popmusiikin ystävänä en voi kuitenkaan pysyä vaiti, kun eräs kaikkien aikojen suurimmista on siirtynyt yläkerran orkesteriin.

Michael Jacksonin valtavaa menestystä on lähes mahdoton käsittää. Tuskin kukaan pop-artisti tulee enää saavuttamaan vastaavaa maailmanlaajuista suosiota ja kolossaalisia myyntilukuja. Temppu on ylivoimainen, vaikka takana olisi kuinka massiivinen tuotantokoneisto.

Nykyään levy-yhtiöt pakottavat artistinsa mukautumaan entistä voimakkaammin. Jacksonin suurimpia ansioita on, että hän pystyi tekemään musiikkiaan omaehtoisesti ja hyödyntämään koneiston voimaa. Tuottajaguru Quincy Jonesin ja lukuisten muiden yhteistyökumppaneiden panosta ei pidä vähätellä, mutta viime kädessä musiikista vastasi Michael Jackson.

Michael Jacksonin musiikki ei ollut yhtä turvallista kuin nykypäivän listahitit, vaan siinä oli kokonaan uusi soundi. Kukaan hänen jälkeensä tai ennen häntä ei ole kuulostanut samalta. Varman päälle Jacko pelasi ainoastaan laaja-alaisuudella, joka tarjosi jokaiselle jotakin. Hän yhdisti mustan musiikin perintöä popin ja hardrockin parhaisiin puoliin ennennäkemättömän tarttuvasti. Ilmiömäinen esiintymistaito huolehti lopusta, ja maailmanlaajuinen yleisö sai kirkua hysteerisenä.

Thriller-albumin seitsemän listahittiä ja muut upeat kappaleet ovat jääneet lähtemättömästi popin historiaan. Tänäkin päivänä niitä diggaillaan tauotta ympäri maailman. Jacksonin biiseissä on usein tukeva, hienostelematon ja jopa monotoninen komppi, mutta pienet sovitukselliset neronleimaukset ja ennen kaikkea artistin monipuolinen ja ilmeikäs lauluääni saavat ne groovaamaan hullun lailla. Tämän grooven ansiosta Billy Jean tai Smooth Criminal kohottaa yhä tunnelmaa missä tahansa bileissä tai illanistujaisissa.

Suurten taiteilijoiden elämä on usein traagista, tällä tabloidilehdistön aikakaudella jopa surkuhupaisaa. Onneksi musiikillisen perinnön arvoa ei niin vain mitätöidä.

Kauniiksi lopuksi eräs Michael Jacksonin suurimmista hiteistä suureellisena liveversiona. Menevä rockriffi ja Eddie Van Halenilta tilattu kitarasoolo ovat nostaneet Beat Itin ehdottomien Jacko-suosikkieni joukkoon. Kepeät mullat, Michael.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti